Kierros työpöytäympäristössäni: lämmin kotityötila työhön, musiikkiin ja pelaamiseen

Tämä työpöytä on rehellisesti se paikka, josta hyvä mielialani alkaa, kun olen kotona. Se on rakennettu suuren massiivipuisen levyn ympärille ja kylpee lämpimässä valossa – hoitaa kuvankäsittelyä ja videotöitä päivisin ja siirtyy sitten saumattomasti pelaamiseen ja musiikkiin hikoilematta. Anna minun kertoa, miten kaikki nivoutuu yhteen.

Perusta: massiivipuuta ja tuoli, joka oikeasti toimii

Kaikki lepää yhden leveän massiivipuukappaleen päällä – se on todellinen ankkuri tässä. Yhdistin sen vaaleanharmaaan verkkomaiseen ergonomiseen tuoliin, joka ei saa selkääni huutamaan kuuden tunnin istunnon jälkeen. Ruskea nahkainen työpöytämatto levittäytyy pinnalle pitäen näppäimistön, hiiren ja kaiken muun yhdellä pehmeällä, yhtenäisellä kerroksella.

Rakastan sitä, miten monikäyttöinen tämä tila oikeasti on. DSLR-kamera on käsivarren ulottuvilla nopeita kuvia varten, peliohjain odottaa näppäimistön vieressä, tuore kahvikuppi on lähellä ja muutama ruukkukasvi on aina maisemassa. Työ ja peli jakavat kirjaimellisesti saman pinnan, ja niiden välillä vaihtaminen kestää ehkä viisi sekuntia.

Kaksi näyttöä, kerroksellinen valo ja täysi keskittyminen

4K-näyttö yhdessä MacBookini kanssa antaa minulle tarpeeksi tilaa todella hengittää, kun retusoin kuvia tai leikkaan videota. Ei enää jatkuvaa ikkunoiden siirtelyä – kaikki on näkyvissä kerralla.

Valaistus on rehellisesti se, mikä tekee tästä nurkasta minun. Päänäytön yläpuolelle on asennettu pitkä valopalkki, joka levittää puhdasta, tasaista valoa koko työtilaan. Lisäksi minulla on lämpimiä meripihkanvärisiä korostusvaloja hehkumassa seinien ympärillä ja varusteiden takana. Yhdessä ne pitävät tunnelman viihtyisänä ja kutsuvana pitkälle iltaan, jolloin itse asiassa käytän tätä tilaa eniten.

Äänijärjestely: valmiina kaikkeen podcasteista musiikkiin

Pari valkoisia monitorkaiuttimia reunustaa näyttöä – ne näyttävät puhtailta ja hoitavat sekä musiikin että äänieditoinnin vaivatta. Etualalla keskellä on ammattimikrofoni puomivarressa, joten aina kun haluan äänittää jotain tai vain puuhastella äänen parissa, se on kirjaimellisesti yhden heilautuksen päässä valmiina.

Kuulokkeet lepäävät matolla, kun tarvitsen hiljaista kuuntelua, ja lähellä on kompakti CD-soitin ja pino levyjä. Kyllä, fyysinen media – pidän siitä, että tuo vaihtoehto on olemassa.

Seinät ja kaikki ympärillä

Seinällä roikkuu vinyylilevyn muotoinen seinäkello – siinä on retrohenkeä ja se saa minut rehellisesti vain hymyilemään. Sen alla on kehystettyjä printtejä, mukaan lukien yksi, jossa lukee "Life is like a camera... capture the good times", jonka näen aina jyrätessäni pitkää editointia. Siellä on myös kitarajuliste muistuttamassa, että musiikilla on väliä.

Elektroninen valokuvakehys istuu puukorokkeella kasvien välissä ja selaa läpi lempihetkiäni näyttäen samalla kellonajan. Kasveja on kaikkialla – kultaköynnöksiä, palmuja, kalateoja – täyttäen tilan kaiuttimien ja varusteiden välissä. Koko juttu saa minut tuntemaan oloni sekä syvästi keskittyneeksi että täysin rentoutuneeksi. Joskus molemmiksi saman tunnin aikana.

Koko kuva

Leveä puinen työpöytä, kaksi näyttöä, juuri oikein kerrostettu lämmin valo ja kaikki nämä pienet henkilökohtaiset kosketukset – kasvit, printit, retokello – siitä on tullut se osa kotiani, jossa oikeasti haluan olla. Työ tapahtuu täällä. Musiikki tapahtuu täällä. Pelaaminen tapahtuu täällä. Mutta ennen kaikkea, täällä on vain hyvä olla.